Lumentutkijan (geofyysikko) elämää

Olen Sirpa Rasmus, tutkija Helsingin yliopiston Fysikaalisten tieteiden laitoksen Geofysiikan osastolla. Kuvassa mittaan lumen lämpötilaprofiilia Kilpisjärvellä huhtikuussa 2006.

Olen opiskellut vuosina 1994-1999 Helsingin yliopistossa pääaineenan
geofysiikkaa, sivuaineina fysiikkaa, matematiikkaa ja ympäristötieteitä. Tämän jälkeen vuosina 1999-2005 olin jatko-opiskelijana, eli opiskelin jonkin verran noita aineita ja tein väitöskirjaa.

Tutkin lumen fysiikkaa ja ekologiaa. Olen kiinnostunut lumihangen kerrosrakenteesta, ja siitä miten se vaihtelee esim. saman paikkakunnan metsän ja aukean pellon välillä, tai miten se vaihtelee metsän sisällä. Kerrosrakenteen tutkiminen tarkoittaa hangen eri kerrosten lämpötilan, kidekoon, kidemuodon, tiheyden ja kovuuden mittausta paikan päällä.
Lisäksi olen osallistunut lumen mallinnukseen tietokonemalleja käyttämällä. Tässä työssä olen tehnyt myös kansainvälistä yhteistyötä kanadalaisten ja sveitsiläisten tutkijoiden kanssa, ja vieraillut muutamassa laitoksessa työtä tekemässä. Lumiekologia tarkoittaa sen
tutkimista, miten lumi vaikuttaa kasvien ja eläinten elämään, tai miten esim. puut tai varvut vaikuttavat lumen määrään ja laatuun. Tätä työtä olen tehnyt yhdessä suomalaisten biologien kanssa. Lumiekologia on mielestäni hyvin mielenkiintoinen tutkimuskohde, sillä jos ilmasto
lämpenee, lumiolot Suomessakin muuttuvat, ja tällä voi olla vakaviakin seurauksia joillekin eläin- tai kasvilajeille.

Tutkijan toimenkuvaan kuuluu mittausten teon lisäksi mittausten suunnittelu, tulosten kösittely, artikkelien kirjoittaminen tuloksista, uuden rahoituksen haku, yhteistyö hankkeen muiden osanottajien kanssa, työn tulosten esitteleminen kansainvälisissä kokouksissa, ja tärkeänä myös opiskelijoiden ohjaus ja opettaminen. Yksi osa työstä on siitä ja sen
tuloksista kertominen tiedotusvälineille.

Päädyin tämänhetkiseen tutkijanpestiini hakemalla Suomen Akatemialta nuoren tutkijan starttirahaa, ja teen nyt tutkimusta sen turvin puoli vuotta. Olen aiemmin ollut Suomen Akatemia rahoittamana tutkijana sekä tutkijana henkilökohtaisella apurahalla. Olen myös ollut kolmeen otteeseenäitiyslomalla sekä lyhyessä työsuhteessa Merentutkimuslaitoksella.
Paraikaa haen rahoitusta kolmevuotiselle tutkimushankeelle. Tutkijan palkka tulee yleensä pätkätöstä, mutta toisaalta tutkija saa tehdä pääasiassa sitä työtä, mitä hän haluaa.

Kaikista opinnoistani on ollut hyötyä, etenkin geofysiikasta,  matematiikasta ja laaja-alaisesta ympäristötieteen tuntemuksesta. Matematiikkaa, tietojenkäsittelyä ja kieliä haluaisin osata
paremmin, ja puutteet niiden osaamisessa haittaavat välillä työntekoa.

Olen pitänyt yhteyttä moniin opiskelukavereihini, ja jotkut heistä ovat edelleen töissä yliopistolla. Toiset ovat menneet ulkomaille, joku perustanut oman firman. Geofyysikot tuntuvat olevan aika samanhenkistä porukkaa, ja yhteishenki on yleensä hyvä.